Network structures and temporal stability of self- and informant-rated affective symptoms in Alzheimer's disease

Background: Affective symptoms in Alzheimer's disease (AD) can be rated with both informantand self-ratings. Information from these two modalities may not converge. We estimated network structures of affective symptoms in AD with both rating modalities and assessed the longitudinal stability of the networks. Methods: Network analyses combining self-rated and informant-rated affective symptoms were conducted in 3198 individuals with AD at two time points (mean follow-up 387 days), drawn from the NACC database. Self rated symptoms were assessed by Geriatric Depression Scale, and informant-rated symptoms included depression, apathy and anxiety questions from Neuropsychiatric Inventory Questionnaire. Results: Informant-rated symptoms were mainly connected to symptoms expressing lack of positive affect, but not to the more central symptoms of self-rated worthlessness and helplessness. Networks did not differ in structure (p = .71), or connectivity (p = .92) between visits. Symptoms formed four clinically meaningful clusters of depressive symptoms and decline, lack of positive affect, informant-rated apathy and anxiety and informant-rated depression. Limitations: The symptom dynamics in our study could have been present before AD diagnosis. The lack of positive affect cluster may represent a methodological artefact rather than a theoretically meaningful subgroup. Requiring follow-up lead to a selection of patients with less cognitive decline. Conclusions: Informant rating may only capture the more visible affective symptoms, such as not being in good spirits, instead of more central and severe symptoms, such as hopelessness and worthlessness. Future research should continue to be mindful of differences between self- and informant-rated symptoms even in earlier stages of AD.Peer reviewe

Kognitiivisen konstruktiokieliopin näkökulmia vetää-verbin polysemiaan

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin vetää-verbin polysemiaa kognitiivisen konstruktiokieliopin näkökulmasta. Kognitiivisella konstruktiokieliopilla viittaan Adele E. Goldbergin väitöskirjassaan Constructions. A Construction Grammar approach to argument structure (1995) esittelemään viitekehykseen, jossa konstruktiot käsitetään semanttisen analyysin keskeisimmiksi analyysivälineiksi ja perusyksiköiksi, joilla on oma inherentti semantiikkansa. Oletan tutkimuksessani, että vetää-verbin polysemia ja merkitystyyppien toisistaan eroavat tulkinnat perustuvat verbin esiintymiseen erilaisissa argumenttirakennekonstruktioissa ja tilannekehyksissä. Aineistolähteeni käsittää Korp-alustan Kansalliskirjaston lehtikokoelman 2000-luvun osakorpuksen, joka on koostettu pääasiassa Länsi-Savo-sanomalehden teksteistä. Tutkimukseni tarkoitus on kognitiivisen konstruktiokieliopin ja kehyssemantiikan viitekehyksen avulla selvittää, minkälaisissa argumenttirakennekonstruktioissa vetää-verbi tutkimusaineistoni perusteella esiintyy ja minkälaisia argumentteja näihin konstruktioihin liittyy. Lisäksi tarkastelen sitä, mikä on yhtäältä verbin ja toisaalta konstruktion semantiikan osuus verbin ja konstruktion muodostaman toteutuman muodossa ja tulkinnassa. Tutkimuksessani olen havainnut, että vetää-verbi usein elaboroi konstruktion skemaattisesti luonnehtimaa kielenulkoista asiantilaa esimerkiksi täsmentämällä konstruktion hahmottaman liikuttamistapahtuman vetämistapahtumaksi. Havaintojeni perusteella verbin ja konstruktion vuorovaikutus ei kuitenkaan ole aina tällä tavoin yksisuuntaista, sillä verbin esiintyessä erilaisten konstruktioiden ja tilannekehysten muodostamissa käyttökonteksteissa verbin semanttisesta kokonaisuudesta nousee esiin erilaisia piirteitä, jolloin verbi saa osakseen erilaisia tulkintoja eri käyttöyhteyksissä, mikä siis osaltaan vaikuttaa toteutuman tulkintaan kokonaisuutena

IT investment evaluation: why hasn ’t it become an organization routine?

In this study we attempt to understand why formal evaluations of IT investment projects have not yet become an organizational routine. Using survey data gathered from business and IT managers in Sweden, we tested the research hypotheses about the factors influencing the attitudes and behaviour of managers towards using formal evaluation methods based on the theory of planned behaviour. We found that the intent to use formal evaluation methods in an organization is determined by the attitudes of the managers towards the formal methods, the common beliefs of the organization about the formal methods, and the perceived ability to perform formal evaluations. Interestingly, we found that the attitudes toward formal methods are determined mostly by the perceived usefulness of the methods and not by the perceived ease of use of these methods, suggesting that the decision to use formal methods is most likely based on rational analyses rather than individual preferences. We also found that awareness and selfefficacy contribute to the use of formal methods via influences on organizational beliefs and perceived ability to perform evaluation tasks. These findings provide some interesting managerial implications for advocating the use of formal methods in organizations

Exome sequencing followed by large-scale genotyping suggests a limited role for moderately rare risk factors of strong effect in schizophrenia.

Schizophrenia is a severe psychiatric disorder with strong heritability and marked heterogeneity in symptoms, course, and treatment response. There is strong interest in identifying genetic risk factors that can help to elucidate the pathophysiology and that might result in the development of improved treatments. Linkage and genome-wide association studies (GWASs) suggest that the genetic basis of schizophrenia is heterogeneous. However, it remains unclear whether the underlying genetic variants are mostly moderately rare and can be identified by the genotyping of variants observed in sequenced cases in large follow-up cohorts or whether they will typically be much rarer and therefore more effectively identified by gene-based methods that seek to combine candidate variants. Here, we consider 166 persons who have schizophrenia or schizoaffective disorder and who have had either their genomes or their exomes sequenced to high coverage. From these data, we selected 5,155 variants that were further evaluated in an independent cohort of 2,617 cases and 1,800 controls. No single variant showed a study-wide significant association in the initial or follow-up cohorts. However, we identified a number of case-specific variants, some of which might be real risk factors for schizophrenia, and these can be readily interrogated in other data sets. Our results indicate that schizophrenia risk is unlikely to be predominantly influenced by variants just outside the range detectable by GWASs. Rather, multiple rarer genetic variants must contribute substantially to the predisposition to schizophrenia, suggesting that both very large sample sizes and gene-based association tests will be required for securely identifying genetic risk factors. © 2012 The American Society of Human Genetics

Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet

EU-kalat -projekti toteutettiin, koska haluttiin saada tietoa kotimaisen kalan sisältämistä ympäristömyrkkypitoisuuksista. Tietoa päätettiin hankkia sekä Itämeren kalan että sisävesikalojen tärkeimmistä ympäristömyrkyistä: dioksiineista, joille oli asetettu EU:ssa enimmäispitoisuusraja, PCB-yhdisteistä, joiden sääntelyä EU:ssa osattiin odottaa, bromatuista difenyylieettereistä, joiden tiedettiin kertyvän kalaan sekä myös raskasmetalleista (julkaistaan erillisenä julkaisuna), joiden sääntelyä EU:ssa oli tarve tarkistaa. Suomen oli täytettävä myös ne edellytykset, jotka EU oli asettanut antaessaan Suomelle ja Ruotsille erityiskohtelun dioksiineja koskevassa lainsäädännössä. Lisäksi oli kiinnitettävä huomiota myös kotimaisen kalan sisältämien epäpuhtauksien aiheuttamiin seurauksiin kalastajille ja kalanjalostusteollisuudelle. Tutkimuksesta ilmeni, että dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kertyminen kalaan on ennen kaikkea kalalajin ominaisuus. Ongelmakaloiksi jäivät lohi ja suurikokoinen silakka tässä järjestyksessä. Molemmista analysoitiin moninkertaisia pitoisuuksia dioksiineja enimmäispitoisuuteen (4 pg TEQ/g tuorepainoa) verrattuna. Sekä silakalla että lohella dioksiinipitoisuudet korreloivat iän mukana; mitä vanhempi kala sitä enemmän dioksiineja. Kaikki muut kotimaiset kalat paria poikkeuksellista tutkimustulosta lukuun ottamatta alittavat dioksiinille asetetun enimmäispitoisuusrajan. Myös kasvatetun kalan dioksiinipitoisuudet jäävät selvästi alle enimmäispitoisuusrajan

Modelling the effect of moose Alces alces population density and regional forest structure on the amount of damage in forest seedling stands

BACKGROUND: Moose (Alces alces L.) populations and moose damage in forests are debated in Nordic countries with dense moose populations. Moose populations and food resources vary greatly, both spatially and temporally, and reliable data covering both variables simultaneously at the same scale have seldom been available. We modelled the effect of moose population density and forest resources on the area of moose damage at regional scale, referring to moose management areas (MMA). For-est data and moose damage data originated from the Finnish National Forest Inventory, and the moose population data came from a Bayesian moose model. For modelling, average values of moose population, damage and forest variables were calculated for the periods 2004–2008 and 2009–2013 for each MMA. The MMAs were further classified into one of four larger geographical zones. The area of moose damage was used as a dependent variable, and the proportions of different types off forests and moose population densities per land area or area of seedling stands as explanatory variables. The relationships were modelled with a linear mixed-effects model with an exponential spatial correlation structure. RESULTS: The area of moose damage was best explained by total forest area, proportions of plantations and mature forests, and moose population density per land area or the proportion of plantations. There were differences among the biogeographical zones in how different variables explained the amount of damage. CONCLUSION: The results provide tools for analyzing the regional effects of moose population density and the amount of food resources on the amount of moose damage. This information can be used in reconciling sustainable moose population levels and the amount of damage.202

Kioto+ mission : Global and accurate monitoring of forest, land cover and carbon

This publication presents the results of a feasibility study on a proposed superhigh resolution satellite mission Kioto+. The study was conducted by an international consortium in response to the 2005 call for ideas for Earth Explorer missions of the European Space Agency (ESA). Kioto+ offers reliable and global data to near in-situ measurement accuracy on land cover and forest cover. It also gives information about their development over time. A super-high resolution optical instrument is proposed to achieve statistically representative and precise measurements. The information will greatly improve our understanding of the global carbon and water cycles, and the credibility of estimates of terrestrial carbon storage. The imagery will also give globally accurate training and validation data for wall-to-wall imaging instruments. The mission is named Kioto+ because the projected timescale of the mission (post-2011) means that it will primarily have relevance to successor treaties of the Kyoto Protocol to the FCCC of the United Nations

Baltic herring as nutrition – Risk-benefit analysis

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa ja millainen tilanne on eri ikäryhmissä. Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti on yleensä terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja osa mahdollisista haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. Eviran toimeksiantona, yhteistyössä THL:n kanssa on vuoden 2014 aikana tehty hyöty-haitta-analyysi, jossa on tarkasteltu nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön mukaan. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemän kyselyn aineistoon vuodelta 2013, jonka pohjalta on tehty varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Tulokset ilmaistiin käyttäen haittapainotettuja elinvuosia (Disability Adjusted Life Year DALY) eli yksi DALY vastaa yhtä menetettyä tervettä elinvuotta. Hyödyllisistä ravintoaineista raportissa tarkasteltiin omega-3-rasvahappoja, eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkasteltiin dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja polyklooratut furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Tulosten mukaan silakansyönti aiheuttaa Suomessa noin 11 (95 % luottamusväli LV 0 – 54) DALY kehityshäiriöistä (hammasvaurio) johtuvaa haittapainotettua elinvuotta (DALY), jotka kaikki kohdistuvat lapsiin äidin välityksellä raskausajan ja imetyksen kautta. Lisäksi silakansyönti aiheuttaa noin 12 (95 % LV 1.7 – 56) DALY dioksiinien aiheuttaman syöpäriskin kautta koko väestössä. Yli 50-vuotiailla naisilla ja varsinkin miehillä silakansyönnin terveyshyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin terveyshaitat. Suurimmat terveyshyödyt saadaan sydäntautia ja sydänkuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta, noin -688 (95 % LV -2126 – -41) DALY/vuosi. Tulosten mukaan silakan syönti on vähentynyt väestössä niin paljon, että nykyiset suomalaiset kalan yleiset syöntisuositukset ovat riittävät suojaamaan väestöä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten yhdisteiden aiheuttamilta terveyshaitoilta. Hyöty-haitta-analyysissä tulisi kuitenkin tulevaisuudessa arvioida myös muiden rasvaisten kalojen keräämien ympäristömyrkkyjen kumulatiivisia terveysvaikutuksia ja yleisten syöntisuositusten riittävyyttä.Syftet med denna undersökning var att utreda om konsumtion av strömming från Östersjön ger mer hälsofördelar än hälsoskador i Finland och hurdant läget i olika ålderskategorier är. Tidigare nytta/riskvärderingar har visat att det i allmänhet är hälsosammare att äta fisk än att låta bli att göra det. Det beror särskilt på de hälsosamma omega-3-fettsyrorna i fisken. En stor del av fördelarna tillkommer ändå vuxna personer med förhöjd risk för hjärtsjukdomar och en stor del av skadorna tillkommer barn i form av risk för skador på tänderna och andra utvecklingsstörningar. På uppdrag från Evira och i samarbete med THL har under året 2014 gjorts en nytta/riskanalys, där man uttryckligen granskat olika ålderskategorier skilt för sig i ljuset av den nuvarande konsumtionen av strömming. Resultaten bygger på ett enkätmaterial som Taloustutkimus inhämtat år 2013. Utgående från detta material har sedan den egentliga granskningen av hälsoeffekterna gjorts. Resultaten angavs i form av funktionsjusterade levnadsår (Disability Adjusted Life Year DALY). För de nyttiga näringsämnenas del granskades i rapporten omega-3-fettsyrorna eikosapentaensyra (EPA) och dokosahexaensyra (DHA) och vitamin D. Av de hälsovådliga miljögifterna som förekommer i strömming granskades dioxiner, polyklorerade dibenzo-p-dioxinerna och plyklorerade dibenzofuranerna jämte dioxinliknande polyklorerade bifenylerna (PCB). Resultaten visar att konsumtion av strömming i Finland orsakar cirka 11 (95 % förtroende intervall , FI 0-54) funktionsjusterade levnadsår (DALY) som beror på utvecklingsstörningar (tandskada) och som alla via modern drabbar barn under graviditeten och amningen. Konsumtion av strömming medför också cirka 12 (95 %, FI 1,7-56) DALY via den cancerrisk som dioxinerna orsakar i hela befolkningen. Hos över 50 åriga kvinnor och framförallt män är fördelarna av att äta strömming klart större än hälsoskadorna. De största hälsofördelarna kommer av att risken för hjärtsjukdomar och dödligheten i hjärtsjukdomar minskar, cirka -688 (95 %, FI -2126 -41) DALY/år. Enligt resultaten konsumtion av strömming I Finland har sjunkit till en så låg nivå , att de nuvarande allmänna rekommenderade intagen av fisk konsumtion är tillräckliga för att skydda befolkningen mot hälsoskador av dioxiner eller dioxinlika föreningar. I risk-nytta-analys i framtiden bör ändå utvärderas totala hälsoeffekter av olika miljögifter i andra feta fiskarter ock kolla lämpligheten av rekommendationer av fisk konsumtion.The objective of this study was to determine whether the benefits of eating Baltic Sea herring exceed the risks in Finland, and what the situation is in different age groups. Previous risk-benefit analyses have shown that eating fish is in general healthier than not eating fish. This is particularly due to the healthy omega 3 fatty acids of fish. However, the benefits are largely enjoyed by adults with an elevated risk of heart disease, while children suffer the majority of the risks in the form of dental problems and other developmental disorders. In the riskbenefit analysis carried out to the order of Evira in collaboration with THL during 2014, different age groups were specifically considered separately in the light of current fish consumption. The results are based on the survey of the consumption of Baltic herring conducted by Taloustutkimus in 2013, which was used as the basis for the actual analysis of health effects. The results were expressed as Disability Adjusted Life Years (DALY). Omega-3 fatty acids eicosapentaenoic acid (EPA) and docosahexaenoic acid (DHA) as well as vitamin D were analysed in the report as beneficial nutrients. As far as environmental toxins harmful to health are concerned, Baltic herring were analysed for compounds classified as dioxins, which include polychlorinated dibenzo-p-dioxins and polychlorinated dibenzofurans, as well dioxin-like biphenyls (PCB). According to the results, in Finland eating herring causes ca. 11 (95% confidence interval, CI 0-54) Disability Adjusted Life Years (DALYs) resulting from developmental disorders (dental damage); these affect children via the mother during pregnancy and breastfeeding. In addition, eating herring causes a ca. 12 (95%, CI 1,7-56) DALY cancer risk due to dioxins in the entire population. The health benefits of eating herring clearly exceed risks to health for women and particularly men after the age of 50 years. The greatest health benefits result from the reduction in heart disease and heart-related fatality, ca. –688 (95%, CI -2126 -41) DALY/year. The results show that the consumption of Baltic herring has decreased in Finland to a low level and that the current common dietary advices on fish consumption are adequate to protect the population against the adverse health effects of dioxins and dioxin-like compounds. However, in risk benefit analysis in future it is important to estimate the total health effects of different environmental pollutants and of other fatty fish, and the sufficiency of dietary advices on fish consumption